Ajatuksia vaeltamisesta

The unassisted problem of South Pole route

2009-11-01T13:40:00.002+02:00

A lot of people are again starting their expeditions to South Pole this season and are at the moment counting days to get on skiis and start the arduous journey through the icy wastelands. Some of them might be team expeditions and some solo.

As the Explorersweb defines assistance: "Assist refers to the outside help received by an expedition." (www.adventurestats.com). I think the definition mostly means that you should not be in direct contact to other expeditions or other persons or to pick up any extra gear, food, fuel or other things after you've started your expedition... Yet everyone who started their expedition to South Pole from Hercules Inlet knows that 95% (a fair guess) of the expeditions take the same route up through the Nunataks before heading to south.

During the 2008-2009 season 5-7 expeditions, of which some were solo expeditions, were flown to Hecrules Inlet during 24 hour time period and mostly everyone started their expedition going up though the Nunataks. Those who left first left clear tracks to where ever there was soft snow and those who came behind followed them. As the visibility was good on that particular day you could see the expedition ahead of you and behind you quite clearly. Now the first question is how close to other expeditions do you have to be to lose the unassisted status after passing 80th parallel? Can you be within speaking distance or do you have to maintain a hundred yards between you and the other expeditions? Or perhaps even a mile...

As some expeditions go by different day and night cycles you might pass someones tent a few times during the long days before the difference in travel speed finally breaks the cycle of you going past someones tent while they sleep and then they going past yours as you sleep. When you wake up and start going again you might find a glove or a hat, lost by an expedition that went by you while you slept, and pick it up to return it to it's rightful owner. By picking up a lost hat do you lose the unassisted or unsupported status? Or do you lose your unassisted status by returning it to it's owner next time you go pass his tent? Everyone knows that these acts are acts of kindness as losing a glove or a hat might prove to be enoung to stop your expedition and to have severe frostbites at later parts of your expedition. Would you not do this to help the next person...? What if you yourself had lost a glove or a hat and found a replacement that again someone else had lost ahead of you. Would you then lose you status as an unassisted or unsupported expedition? If you told anyone that is...

In practice, again a fair guess, 95% of the expeditions starting from Hercules Inlet take the same path and even see other expedition and their tents on their way. Sometimes closer and sometimes farther. Sometimes you're in speaking distance and sometimes you even stop at someones tent to say a word or two. Does it mean that you're giving or recieving assistance? Strictly saying the answer is yes but by saying that do you make the possibility to have an unassisted expedition impossible?

Well, I don't know... I'm just wondering...

Things on the bottom of the list

2009-03-11T13:10:00.000+02:00

Life is full of lists and rankings which help you to sort out you life priorities. With the help of these lists and rankings you can define yourself, find a meaning and place for yourself. Socially you might feel that it's important that you know who you are, and that you can find yourself from the right spot. "I am a police officer so I have an important job". "I have friends in high places so I am important too". "I am fat so I have failed to stay healthy". "I am..."

Do you need help to define yourself as a person? Write a list of all the things in your life; work, money, love, friends, health and so on and rank them. Rank every single bit of your life. If you feel like it, rank your friends, family, food and even your clothing to get to the bottom of it. Then... perhaps the things on top of your list do not define you as person but the things on the bottom. Things you've listed on the bottom, the little things, which are about to drop off from your table of life as other bigger things are filling up your life might be the things that really define you as a person. Or are the things on the bottom of your list the dark, scary things that you list on the bottom everytime eventhough other things in the list change?

But is it the same how you define yourself as a person and how others define you? Would you like to know how you are defined by others and would it matter? If you are a good and honest person, does it give you a place on the top of the list or on the bottom?

Think of the single most important thing that defines you as a person... height, weight, looks, health, character, sexuality, family, friends, work... and think what you would be without it. Does one single thing define you and are you dependent on that? And... is that a good thing?

Who says we have to find our own place and that we have to be able to define ourselves as a person? Who says we are not important unless we have a meaning or a definition? And if we want to be free, do we have to be without a meaning, without a definition... no time, no place? And... how do we get there?

No, my priorities are just fine, thank you. I have already found my unessential definition. Have you?

Kuukausi lähtöön - kiirettä pitää

2008-10-02T14:35:00.000+03:00

Viimein kuukausi menossa ennenkuin kone nousee Helsinki-Vantaalta.

Jännitys kasvaa päivä päivältä ja suunnitelmien viimeistely pyörii mielessä hetki hetkeltä kiivaampana.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen lähtöpäivää; ruokien pakkaus, varusteiden lähettäminen etukäteen, viimeisten pienten varusteiden hankkiminen, leipätyön valmistelu jne. Kolmen vuoden valmistelun ja suunnittelun tulos on käsillä ja jostain syystä aina tässä vaiheessa tuntuu siltä, että aika ei riitä.

Varsin moni asia selviää vasta hieman ennen lähtöä ja viimein kuukausi on aina vauhdikas. Osa tavaroista jää aina viimetinkaan kun vielä on "ne yhdet hanskat" mitkä pitää muistaa hankkia tai "se yksi juttu" mikä pitää muistaa hoitaa.

No, onneksi tässä on vielä tämä kuukausi aikaa...

Jerry's Top Ten Expedition BS Countdown

2008-09-01T13:09:00.000+03:00

Finally someone said these things out loud...

Jerry's Top Ten expedition BS

Faking an accomplishment
Claiming something is a first, when it's not
Pretending that an expedition is all about something socially relevant
Claiming that an expedition proves something it doesn't
Hiding the fact that an expedition is guided
Making an expedition sound harder than it is
Motivational speaking
Telling your audience that all it takes to live this life is the courage to follow your dreams, when you're sitting on a trust fund
Doing one or two expeditions, then retiring and affecting the pose of an elder statesman
Erecting plaques in the wilderness in honor of your own expedition

Read the complete story from Jerry Kobalenko's webpage.

Tuhansien kilokalorien voimalla

2008-08-20T00:00:00.000+03:00

Energiankulutus on vaikea asia vaeltamisessa ja varsinkin talvella kun vaellus tapahtuu kylmässä ja ahkiota vetäen. Kylmän ilmaston vaikutus energiankulutukseen on yksilöllistä henkilön fyysistä ominaisuuksista riippuen mutta kylmän vaikutus on sen lisäksi vielä tapauskohtaista eli päivästä riippuvaista sillä ihmisen energiatasot sekä pukeutuminen ym. vaikuttavat tapauskohtaisesti kylmän vaikutukseen.

Energiansaannin perusteet ovat selvät mutta niiden soveltamisessa ja tulkinnassa on yhtä monta tapaa kuin on käyttäjääkin. Ihminen voi käyttää energiaksi hiilihydraattia (4 kcal/g), proteiinia (4 kcal/g) ja rasvaa (9 kcal/g) sekä alkoholia (7 kcal/g). Näistä kuitenkin alkoholin voi jättää pois laskuista kun puhutaan aktiivisesta liikkumisesta sillä tuskin kukaan juo energiajuomana pullollista kossua tauon aikana... Energia-aineiden sisäänotossa on jokseenkin tärkeää ymmärtää se millaisilla suhteilla ainesosien välillä pelataan. Elimistö ei ota vastaan pelkkää rasvaa vaikka taloudellisinta olisikin juuri panostaa siihen rasvan energiasisällön ollessa paras. Hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan suhde on oltava kohdallaan jotta imeytyminen olisi hyvä.

Energiaa ihminen voi vaelluksella kuljettaa kahdella päätavalla; sisäisesti tai ulkoisesti. Sisäinen energia on varastoituneena ihmisen kudoksiin ja niiden käyttäminen on jatkuvaa. Jos ulkoista energiaa ei saada niin silloin elimistön hajoaminen on suurempaa kuin sen rakentaminen. Tosin hajoamista tapahtuu aina mutta suotuisissa oloissa jossa ulkoista energiaa on saatavilla tarpeeksi tapahtuu myös rakentumista vähintäänkin samassa suhteessa kuin hajoamistakin.

Energiaa kuluu päivittäin perusaineenvaihdunnan sekä liikunnan aiheuttaman rasituksen vuoksi. Perusaineenvaihdunta on riippuvainen ihmisen fyysistä ominaisuuksista kuten pituus, paino, fyysinen kunto jne. Perusaineenvaihdunnan voidaan myös katsoa nousevan hieman kovan fyysisen rasituksen "jälkipolton" vuoksi ja kylmän vuoksi mikäli kylmältä suojautuminen ei ole riittävää.

Erityisesti talvella kylmässä tehdyt vaellukset saattavat kuluttaa enemmän energiaa kuin kesävaellukset. Kylmän aiheuttama lisäkitka elimistössä aiheuttaa hieman lisäkulutusta samoin kuin kesään verrattuna suurempi vaatemäärä. Ahkion vetämisen suuri energiankulutus saattaa nostaa päivittäisen kokonaiskulutuksen kaksin tai jopa kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna. Kuitenkaan erittäin suuriin energiankulutuksiin ei päästä kuin hyvin lyhyin ajanjaksoin eikä retken jatkumisen kannalta olekaan viisasta kuluttaa itseään loppuun lyhyessä ajassa. Palautumisen merkitys on kuitenkin pitkillä, yli kuukauden mittaisilla vaelluksilla erittäin tärkeä eikä matka jatku kovinkaan pitään mikäli päivästä toiseen pyrkii maksimaalisiin suorituksiin.

Yli 8.000 kcal päivittäinen kulutus on pitkää kestävänä usein varsin harvinaista ja niin on myös saman määrän saaminen ravinnosta. Vaelluksen kokonaiskulutusta voi arvioida vaelluksen jälkeen vertaamalla kehon lähtö- ja paluupainoa. Vielä tarkemmaksi arvio tulee mikäli ennen lähtöä ja paluun jälkeen on tehty kehonkoostumusmittaus. Retkikunnat ja vaeltajat tietävät usein paljonko energiaa on saatavilla ruoasta jolloin sisäänotetun energian arvio on varsin tarkka. Kulutetun energian määrää on kuitenkin vaikeaa arvioida tarkasti sillä vähentyneen kehonpainon koostumusta voi olla vaikea selvittää. Kilossa rasvakudosta on noin 7.800 kilokaloria mutta lihaskudoksessa huomattavasti vähemmän.

Ruoan imeytymistä vaelluksen aikana on myös erittäin vaikeaa mitata. Vaikka suuhunsa pistäisi kilon voita ja saisi sen nielaistua niin se ei tarkoita, että voin kokonaisenergia siirtyisi kehon käyttöön. 8.000 kcal saaminen vaatiin erittäin hyvää suunnittelua. Olettaen että henkilö voisi käyttää energiarakennetta jossa 50% energiasta tulisi rasvasta ja 50% hiilihydraatista ja proteiinista tarkoittaisi tämä noin 440 grammaa puhdasta rasvaa ja noin 1000 grammaa hiilihydraatti ja proteiini seosta... siis joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että syötävää ruokaa on vähintäänkin kaksi kiloa. Tämän lisäksi erityisesti hiilihydraatti tarvitsee vettä imeytymiseen joka tarkoittaa huomattavan nestemäärän juomista ensin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman nestehukan paikkaamiseksi ja sen lisäksi vielä ruoan imeytymiseen.

Yli 8.000 kcal kulutus on mahdollista mutta sen ylläpitäminen päivästä toiseen voi olla hieman kyseenalaista. Suurin osa ammattiurheilijoistakaan ei edes kovan harjoittelukauden aikana kuluta päivittäin sellaista energiamäärää sillä sen korvaaminen on hankalaa.

Kiire!

2008-08-18T12:29:00.000+03:00

100 päivää... 90 päivää... 80 päivää...

Lähtö lähestyy ja tavaroiden ja asioiden muistilista näyttää edelleen pitkältä. Viimeiset pakolliset paperityöt on vielä allekirjoituksia vaille valmiit ja aikataulussa.

Ahkion tekeminen alkaa kuulemma tällä viikolla ja on noin viikonpäästä katselukunnossa. Onneksi siinä on ammattimies asialla niin ei tarvitse murehtia sen perään. Jos Tyllilän ahkiolla ei Etelänapaa saavuteta niin sitten ei millään.

Huolestuttavin asia tällä hetkellä on monojen sisäänajo jota ei vieläkään ole saatu aloitettua. Toivottavasti saan senkin asian piakkoin hoitoon niin on reissussa sitten hieman ehjemmät jalat. Tosin siihenkin on onneksi pari kikkaa kainalossa joten en kovin huolestunut ole sen suhteen vaikka se mielessä silloin tällöin käykin.

Tärkeimpinä asioina on tällä hetkellä kaikkien pikkuasioiden saaminen järjestykseen sillä isot asiat on jo jotakuinkin hoidettu.

Ensimmäiset unet reissusta on jo nähty ja todennäköisesti niitä on tiedossa lisää kun lähtö lähestyy. Ensimmäisessä unessa olin pakannut ahkion täyteen kaikkea turhaa tavaraa ja olin jättänyt tärkeimmät kuten sukset kotiin... sellaista se stressaaminen on.

Näillä mennään ja näistä jatketaan...

Askeesista nirvanaan

2008-08-10T11:58:00.000+03:00

Jos pitäisi sanoa mikä vaeltamisessa ja telttaelämässä kiinnostaa niin varmaankin se on se pieni askeesi joka reppuelämästä tekee juuri niin kiinnostavan kuin se on. Jossain päin maailmaa uskotaan kovalla työllä ja askeesilla saavutettavan valaistumisen mutta siihen ei taida tämän länsimaalaisen valkoisen miehen saavutukset vielä riittää.

Mutta kuitenkin... askeesin avulla voi myös saavuttaa paikkoja joihin ei nojatuolilla tai farmari-volvolla pääse.

Asioiden saavuttaminen kärsimyksen ja askeesin kautta tuntuu puhdistavalta ja tavoittelemisen arvoiselta vaikka ei senkään jälkeen voi sanoa tietävänsä miltä kipu tai maailma tuntuvat. Tarinat reissujen rasituksista kertaantuvat kotisohvalla ja tarinoissa joita kerrotaan saunassa tai luokkakokouksissa. Maailmassa on ihmisiä jotka elävät lähes koko elämänsä kivussa ja kärsimyksessä eikä kukaan kerro ylistäen heidän tarinoitaan vaikka jokainen valloittajan kokema hiertymä ja lihassärky on otsikoissa saavutusten kirjaamisen jälkeen.

Mutta kuitenkin... pienen kärsimyksen ja askeesin kautta saavuttaminen on minun juttuni. Ei sillä varmastikaan pääse valaistumisen Hall of Fame:iin mutta omassa sydämessä sillä on paikka johon se kuuluu. Minulta nirvanan saavuttaminen lienee luisunut jo tavoittamattomiin kaikkine mukavuuksineni mutta se ei teen sen tavoittelusta yhtään sen vähäpätöisempää. Ihmisellä täytyy olla unelmia...

Nirvana = The ability to consciously pause an activity or activities of the mind.
Valaistuminen (enlightenment) = A blessed state in which the individual transcends desire and suffering and attains Nirvana

Noin 100 päivää

2008-07-20T13:03:00.000+03:00

Aika kuluu vinhasti kun on paljon valmisteltavaa. Armonaikaa on enää noin 100 päivää ennenkuin kone nousee Helsinki-Vantaalta ja suuntaa Chileen.

Suurin osa tavaroista on onneksi jo valmiina ja suuimmat hankinnat ja järjestelyt on jo tehty. Vielä puuttuu joitan pienempiä varusteita ja setvimisiä mutta kaikki tuntuu olevan mallillaan... vai onko...?

Pikku hiljaa tuleva etelänavan reissu alkaa hiipimään uniin ja päivät täyttyvät reissun yksityiskohtien miettimisestä. Olohuoneen lattialla on jo paljon tavaraa jotka odottavat lähtoä. Tavarapinot järjestyvät silloin tälloin uudelleen kun uusi toimivampi järjestys syntyy.

Kaiken ajattelun lisäksi vielä fyysinen harjoittelu vie leijonan osan päivästä kaiken muun ohella. Välillä varsin tylsistyttävä harjoittelu tuntuu turhalta ja motivaatiota joutuu oikein kaivelemaan mielen sopukoista mutta sekin onnistuu kun tietää kaiken tähtäävän jo sadan päivän päähän.

Sata päivää ei ole paljon... mutta onneksi se on tarpeeksi.

Wolfskinin telttoja testissä

2008-05-18T15:39:00.000+03:00

Sain ystävällisesti muutamaksi päiväksi maahantuojalta lainaan kaksi Wolfskinin telttaa joita kävin pystyttelemässä ahkerasti.

Ensimmäinen teltta oli Nutshell joka pystytettynä tuntui varsin jykevältä ja uskon sen varmasti sietävän kovempiakin tuulia. Teltta oli sisätiloiltaan juuri sopivan kokoinen yhdenhengen talviretkeilyyn mutta kahdelle voisi tulla jo hieman ahdasta ainakin pidemmillä reissuilla. Absiditilaa oli kuitenkin niukasti eikä keitinlaatikkoa saa mahtumaan siihen ilman että ovi olisi kokonaan auki. Kummassakin päässä telttaa on ovi joten poistuminen käy kätevästi.

Kahden kaaren kanssa joutui hieman jumppaamaan sillä kaaren työntäminen kaaritaskuihin ei automaattisesti alkanut nostaa telttaa ylös. Kaaret ovat varsin pätevän tuntuista ja paksua tekoa ja niiden voi uskoa kestävän koviakin tuulia.

Toinen teltta jonka sain testaukseen oli Annapurna jossa tilaa onkin sitten jo hieman enemmän. Sisäteltta on epäsymmetrinen vaikka ulkoasu onkin täysin symmetrinen. Yhdelle sivustalle jätetty absiditila on suurempi kuin Nutshellissä mutta ei sekään aivan ylettömän suuri ole. Telttaa on kaksi ovea joista toinen kulkee absidin kautta ja toinen suoraan telttaa.

Kolmen kaaren kanssa oli enemmän jumpattavaa mutta onneksi kaikki kaaret ovat samanpituisia. Kaaret olivat Nutshellin kanssa samanlaisia; jykeviä ja uskottavia mutta samalla hieman painavia. Kaikkien kaarien ollessa kaaritunneleissa on pystyyn saaminen yksin hieman työlästä. Extra käsiä kaipaisi ensimmäisen kaaren pingoittamiseen mutta sen jälkeen homma sujuu yksinkin varsin helposti.

Pystyynsaamisen jälkeen kummatkin teltat olivat varsin tukevan tuntuisia mutta itse pystytykseen olisi apukäsiä kaivannut. Kovalla tuulella yksin teltan pystyynsaamiseen kannattaa varata aikaa hieman enemmän kuin normaalisti.

Kankaat tuntuivat varsin hyviltä vaikka itse teltat olivatkin jo muutamia vuosia vanhoja ja näyttivät muutaman kerran toimintaa nähneiltä.

Jos olis talvi

2008-02-19T14:27:00.000+02:00

Jos olis talvi niin olis kylmä ja maassa olis lunta...

Ja sitten olisi vielä pakkasta ettei lumi sulaisi ja jäät lähtis järvistä...

Ja sitten vielä aurinko paistaisi ja olisi mukava lähteä ulos hiihtämään, luistelemaan tai muuten vaan kävelemään. Ottaa eväät mukaan ja viettää aikaa ulkona terve puna poskilla. Sillälailla kun lapsenakin talvella kun talvisin oli paljon lunta ja pakkasta, ja lumi narskui huopikkaiden alla ja poskia nipisti kun naamaan oli laitettu rasvaa paleltumisen pelossa...

Mutta...

Lumi on vähissä ja pakkasta on niukasta jos ollenkaan. Näin helmikuussakin. Öisin saattaa maa jäätyä ja aamulla on liukasta lähteä liikkeelle. Aurinko ei liiemmin paistele eikä eväitäkään tule mukaan tehtyä vaikka ulos lähteekin. Huopikkaitakaan ei enää ole eikä kenkien alla narsku kuin hiekotussepeli eikä naamaan ei saa enää laittaa pakkasella rasvaa...

Ihme meininkiä...

Kuntopyörällä kuuhun...

2008-02-09T09:26:00.000+02:00

Jonkun sanonnan mukaan Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen... mutta talvi näyttää olevan vielä vähälumisempi.

Pääkaupunkiseudulla ei liiemmin ole suksille päässyt tänä talvena joten kuntoa täytyy pitää yllä jollain tavalla. Juokseminenkin on liukkailla pururadoilla hieman epäterveellistä joten kuntopyörä on ollut minulle tämän talven hitti.

Parituntia tasasykkeistä kuntopyörätreeniä päivässä pitää kuntoa kummasti yllä jos kestää maiseman staattisuuden päivästä toiseen. Jos sotkemisen yhteydessä on mahdollista katsella telkkaria niin se tietenkin antaa huomattavaa lisävirikettä muuten varsin tylsään puuhaan.

Erilaisten TV-sarjojen seuraamisesta on tullut tapa jolla päivittäisen treenin saa vedettyä läpi mielekkäästi eikä aika tunnu liian pitkältä. Ongelmana on tosin se, että eri sarjojen tuotantokaudet soljuvat nopeasti silmien ohi ja parin viikonpäästä on löydettävä taas uusi sarja tai tuotantokausi katsottavaksi. Onneksi tavarataloista löytää pikkurahalla menneiden vuosien hittisarjojen tuotankokausia tai jopa koko tuotantoja.

Kuntopyörässäni on monenlaista ohjelmaa ja asetusta jolla voi harjoitteluaan muuttaa. On erilaisia valmiita harjoitusohjelmia ja treeniprofiileja mutta mielenkiintoisimpia ovat koneeseen tallennetut Tour De France etapit joita voi mielenvirikkeeksi koittaa polkea läpi. Koneesta löytyy myös ohjelma jolla pyörä tekee yksilöllisen treeniohjelman joka päivittyy tehtyjen treenien mukaan ja mukautuu kehitykseeni... Näitä hienoja ominaisuuksia olen parin vuoden aikana käyttänyt nolla kertaa... eli rahoille vastinetta joka sentillä.

Kalliin pyörän hyvä puoli on se, että mikäli se seisoo käyttämättömänä niin tulee pahamieli. Jos olisin ostanut juuri sen kuntopyörän jossa olisi ollut vain ne toiminnot joita tarvitsen, olisin säästänyt huomattavan summan rahaa ja säästynyt siltä mielipahalta joka nyt pakottaa nousemaan päivästä toiseen kuntopyörän selkään ja ylläpitämään kuntoani... Voi tätä pakotuksen määrää...

Puhumisen ihanuus

2008-02-06T10:10:00.000+02:00

Kävin pitämässä pienen luennon retkeilystä ja vaeltamisesta. Samalla kerroin myös omista reissuistani ja näytin kuvia vuosien varrelta.

Mutta kuinkas kävikään... luento venähti puolisen tuntia pitkäksi ja tuli höpötettyä suu vaahdossa telttaelämän ihanuuksista. Reissuista on mukava kertoa mikäli yleisö on vastaanottavaista.

...Ja kyllä omaa ääntä on sitten mukava kuunnella...

Lunta...

2007-11-08T13:34:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein on maa valkoisena... Rovaniemellä...

Alkuviikon pikaisen visiitin tuloksena on kova halu lumille vaikka ei täällä pääkaupunkialueella lumesta tai laduista päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan. Aamukoneen tuomana katsastin Rovaniemellä heti lumitilanteen joka oli varsin niukka. Taivaalta tiputteli päivänmittaan vettä ja viimeisetkin lumenrippeet näyttivät sulavan pois. Illalla lentokentällä odotellessa vesisade muuttui ensin rännäksi ja sitten viimein lumeksi. Ne pari tuntia jotka ehdin lentokentällä viettämään aiheuttivat kovan halun päästä tunturiin nauttimaan lumesta, hiljaisuudesta ja suksien suihkeesta.

Viimein koneen lähtiessä maahan oli lentokentällä kertynyt jo melkein 10 senttiä valkoista peitettä... ja ajatukset ahkion pakkaamisesta.

Muistoja opiskeluajoilta

2007-09-24T13:37:00.000+03:00

Kävin pyörähtämässä Rovaniemellä työasioissa ja samalla tuli katseltua vanhoja opiskelumaisemia...

Sää oli syksyisen sateinen ja kolea mutta ilmapiiri urheiluopistolla virkeä. Liikunnanohjaajaopiskelijoiden arkeen kuuluu paljon sellaista jota on joskus vaikea mieltää opiskeluksi. Erilaiset lajitaidot ja niiden harjoitteluun liittyvät (joskus) leikkimieliset oppitunnit antavat huomattavaa mielekkyyttä jatkuvaan teoriapohjaiseen luokassa istumiseen verrattuna.

Luontoliikuntaan erikoistuvien opintoihin kuuluu vielä enemmän vapautta kuin kenties muiden opinalojen. Viikottaiset ja joskus päivittäiset luonnossa tapahtuvat oppimistapahtumat antavat koulutusalalle uniikin vaikutelman jollaista voi olla vaikea löytää muilta koulutusaloilta. Luonnontuntemus ja sen liittäminen toimintaan voi olla antoisaa ympäristön antaessa loputtomasti erilaisia virikkeitä ja mahdollisuuksia muokata toimintaa ja keksiä toiminnalle uusia raameja. Monimuotoisuuden yhdistäminen toiminnaksi mahdollistaa uudenlaisien toimintojen ja ohjelmien luomisen. Luonto- ja seikkailuliikunta on aina mahdollistamassa uusien liikuntalajien ja -muotojen kehittämisen eikä rajoina ole kuin yksilön omat rajoitteet jotka nekin voidaan apuvälineillä voittaa.

Liikunnanohjaajien koulutus antaa valmistuville opiskelijoille erittäin laajan toimintakentän. Toiminnan mahdollisuudet ulottuvat hallinnollisista töistä käytännön ryhmän tai yksilön ohjaamiseen. Tapahtumien järjestäminen, ryhmien ohjaaminen tai suurempien massojen epäsuora liikuttaminen hallinnon kautta antavat varsin monipuoliset lähtökohdat toimia yhteiskunnallisesti liikunnan parissa. Elämän läpi kulkevan oppimisen kautta on mahdollisuus liittää yhteen tietoutta muista koulutuksista ja entisestään laajentaa toimintakenttää. Kaupalliset opinnot voivat antaa lisäpontta ja tietoutta omaan yrittäjyyteen jolla voi olla tulevaisuudessa tätä päivää merkittävämpi asema liikunnanohjaajien toiminnassa.

Mielenkiinnolla odotan taas seuraavaa mahdollisuutta päästä käymään Rovaniemellä... toivottavasti silloin on jo lumi maassa.

Energiansäästöä termoksella

2007-08-24T19:22:00.000+03:00

Vaelluksilla pyritään usein pääsemään mahdollisimma vähällä mukana kulkevalla tavaralla ja energiansäästö on ykkössana luonnossa liikkumisessa mutta silti...

...suuri osa luonnossaliikkujista käyttää uusiutumattomia polttoaineita ruoanvalmistukseen pitkä kaavan mukaan. Ruokaa kypsennetään ja haudutetaan keittimen päällä jolloin energiaa kuluu hukkaan polttimen tohottaessa. Kuitenkin...

...suurin osa retkiruuista olisi mahdollista valmistaa hauduttamalla ruokatermoksessa. Kahdella tilavalla ruokatermoksella saa aikaan varmasti riittävästi ruokaa kahdelle ellei kolmellekin. Kaikki pussiruoat voi valmistaa ruokatermoksessa hauduttamalla samoin kuin muutkin ruoat. Riisin ja pastan valmistaminen käy kuin itsestään kun laittaa ruoka-aineet ruokatermokseen ja kaataa päälle kiehuvan veden ja laittaa kannen kiinni. Valmistusaika tosin hieman pitenee mutta maku on varmasti yhtä hyvä ja ruoan valmistuessa voi puuhailla muuta.

Harvaa ruokaa pitää erityisesti keittää pidempiä aikoja. Suurin osa ruoka-aineista kypsyy alle puolessa tunnissa termoksessa ja säilyttää lämmön jopa tunteja eteenpäin.

Termosen valinnassa kannattaa huomioida termoksen suuaukon koko. Suurin osa lämmönhukasta tapahtuu korkin kautta joten korkin on oltava eristävää materiaalia. Usein korkit ovat muovisia ja sen vuoksi termosten suuaukot ovat pieniä jotta lämmönhukka olisi mahdollisimman pieni.Itse sisäkorkin päällä on usein toinen paksumpi korkki jonka tehtävänä on vähentää korkin kautta tapahtuvaa lämmönhukkaa ja tarvittaessa toimia ruoka-astiana. Suuaukon on kuitenkin oltava riittävän suuri jotta lusikoiminen suoraan termoksesta onnistuu.

Termoksella ruoan valmistaminen onnistuu niin kesällä kuin talvellakin ja energian säästö suurenee mitä kylmemmällä ilmalla ruokaa valmistetaan.

Rinkan valinta

2007-08-21T02:28:00.000+03:00

Tämän päivän Hesarissa oli juttu rinkan hankkimisen hankaluudesta ja sen oikean etsimisestä. Juttu oli kaikin puolin neutraali mutta silmään pisti termi "rosnarinkka". Taidan olla ollut liian kauan poissa kesävaelluksilta kun kyseinen termi on jäänyt huomioimatta.

Googlettaessa "rosnarinkka" -hakusanalla tulee muutama hassu osuma kun taasen oikealla "anatomic-rinkka" -hakusanalla tulee huomattavasti enemmän... jopa satoja. Eli jospa nyt vaan pitäydyttäisiin siinä yleisemmässä, oikeassa "anatomic-rinkka" termissä.

Jutun kirjoittaja on varmastikin jonkin tason harrasta sillä muut termit ja nippelitieto olivat varsin hyvin käsillä. Hieman olisi tietenkin voinut kiinnittää huomiota siihen mistä tunnistaa huonosti säädetyn tai ei-istuvan mallin. Rinkan painaminen pakaralihakseen aiheuttaa pidemmällä reissulla vaikeuksia samoin kuin epäkäslihakseen painava putkirinkan putki tai anatomic rinkan vahvike. Usein vain näitä ei huomaa ennenkuin on muutaman päivän rinkan kanssa kävellyt joten varusteiden lainaaminen lienee hyvä juttu jos siihen on mahdollisuus.

Jutussa annetaan myös ymmärtää, että hyvää rinkkaa pitää etsiä kauan ja hartaasti... syytä moiseen ei minun mieleeni tule sillä nykyisten rinkkojen hinnat ovat aika maltillisia varsinkin jos ei logolla halua koreilla. Tai mitäpä jos hankkisikin pari erilaista eri tarpeisiin. Itseltäni löytyy rinkkaa ja reppua moneen lähtöön sillä yksi erinomainenkaan ei passaa kaikkiin tarkoituksiin ja vaelluksiin.

Pääasia kuitenkin lienee se, että jos on itse tyytyväinen niin silloin on valinta onnistunut... joskus kun on tullut varsin tyytyväistä porukkaa pidemmälläkin polulla vastaan Alepan muovikasseja kanniskellen.

Marmot Asgard

2007-08-20T10:09:00.000+03:00

Silmään sattui Marmotin Asgard teltta joka näyttää aika pätevältä kahden hengen geodeetilta jossa on kohtuullinen absidi... mutta... kuka oikeesti haluaa pystyttää pitkillä vaelluksilla tai kovassa tuulessa ensin sisäteltan ja vasta sen jälkeen laittaa päälikankaan...?

Teltta on erityisesti tehty Englannin markkinoille ja sitä mainostetaan niihin säihin sopivana (sekä myös retkikuntakäyttöön...) mutta omien kokemusten mukaan saarivaltakunnassa sataa lähes aina kuin Esterin... kukkarosta joten jos ensin pitää laittaa sisäteltta pystyyn niin se on läpimärkä jo ennenkuin ehtii kissaa sanoa... Tai lieneekö valmistajalla olevan ajatus, että pystytyksen jälkeen teltta kuivataan keittimellä ennenkuin uskaltaa makuupusseja avata... En ymmärrä.

www.marmot.com/

Keittimen laatikko v.3

2007-08-19T22:06:00.000+03:00

Nyt on keittimen laatikon kolmas versio valmis ja metallinen laatikko kyhätty. Laatikon mitat ovat 300x275x120 mm jonka sisällä mahtuu suljettuna keitin, polttoainepullo ja kattilat. Nyt vaan odottamaan lumia maahan että pääsee kunnolla toiminnassa testaamaan.

Lusikka-haarukka-veitsi-Spork

2007-08-18T22:30:00.000+03:00

Aikaisemman vuosia palvelleen muovilusikan siirtyessä eläkkeelle hairahdin markkinointimiesten uhriksi ja sijoitin kaksi euroa uuteen Light My Fire lusikka-haarukka-veitsi -yhdistelmään eli Spork:iin.

Aterin on (ainakin mun käteen) hieman liian ohutta muovia ja varsi taipuilee käytössä. Ilmeisen kestävää muovia kikotin on mutta ruokatermoksen laitaan kinnatessa ja pinteestä lauetessaan saa aikaan ruoan katoamistemppuja ja vieressä istuvien matkaajien pinnan palamista... jos osuu...

lightmyfireusa.com

Orikaso

2007-08-18T22:23:00.000+03:00

Viikonlopun löytönä voi pitää Tampereelta mukaan tarttunutta Orikaso retkiastiastoa. Astiasto sisältää mukin, keittolautasen ja matalan lautasen... ja kaikki ovat taiteltavaa mallia.

Matskuna on ydintuhon kestävä mikälienee muovi joka taitellaan origamin lailla käyttökuntoon... Voipi kuitenkin olla, että kun on ne viimein kerran saanut kasaan niin ei tule enää avattua koottua uudelleen.

www.orikaso.com

Ote menneisyydestä

2007-08-16T20:43:00.000+03:00

"Sunnuntai 21.3.2004 - * - 23.päivä - * - Tjäktja

Yö oli aivan helvetillistä metakkaa. En varmaan koskaan ole ollut samanlaisessa tuulessa teltassa. Välillä oli aivan varma, että tuuli on kääntynyt sivutuuleksi kun teltta heilui kuin parempikin Linnanmäen laite. Ihmeenkaupalla teltta kuitenkin pysyi paikoillaan, mutta kahdesta kaaren päätytupesta oli kaari tullut läpi. Saa nähdä miten teltta kestää nyt jatkossa ja vaikuttaako tuo muuten teltan toimivuuteen.

Sain kuitenkin nukuttua pari tuntia korvatulppien kanssa, mutta aamulla oli todella nuutunut olo. En pitänyt mitään kiirettä vaan nousin vasta seiskan jälkeen ja keittelin hissukseen aamupuurot ja luonaan valmiiksi. Autoin tupaemäntää veden haussa koska sain käyttää keittiötä ilman maksua ja join vielä emännän kanssa kupin kaakaota jota tein suklaasta. Lähdin Alesjauren suuntaan vähän ennen kahtatoista ja sain emännältä viestin vietäväksi Alesjauren isännälle ja emännälle.

Matka kesti noin kolme tuntia ja maasto oli aika helppoa. Suurin osa tasaista tai loivaa laskua. Tuuli oli varsin puuskainen ja vaihteli tyynestä 15 m/s:ssa peittäen välillä näkyvyyden kokonaan. 13 kilometriä tuli taas tänäänkin ja huomenna olisi noin 20 kilometriä edessä. Koitan lähteä aikaisin aamulla jos tuuli on hyvä ja saan nukuttua kunnolla. Sain jalkaan hieman puhdistusainetta ja puhtaita lappuja tupaemännältä. Jalka oli viimeyön jälkeen aika kipeä ja se on vielä hieman tulehtunut. Tulehduslääkkeet loppuvat huomenna joten Abiskolla on aika totuuden paikka jatkon suhteen.

Mikäli huomenna pääsen Abiskojaureen asti ja ylihuomenna on hyvä ilma niin saatan silloin päästä Abiskolle, mutta sitä lienee vielä turha suunnitella. Kello on nyt vähän yli kuusi ja vielä on iltaruoka syömättä. Toivottavasti tuuli ei muuta kovasti suuntaa koska teltta on aika suojattomalla paikalla enkä haluaisi tätäkin yötä nukkua torkahdellen. "

www.liiteri.fi/kalotti

Halti Antarctica 3 Pro

2007-08-14T21:45:00.000+03:00

Viimein löysin Tampereelta Antarctica 3 Pro teltan jota pääsi ihmettelemään.

Kakkosta suurempi leveys ja lisäkaari antaa ihan hyvät tilat kahdelle pidempään talvivaellukseen. Kolmea henkilöä en välttämättä samaan telttaa laittaisi talviaikaan. Hieman on kuitenkin liian suuri yhden hengen talvivaelluksiin eikä neljän kaaren kanssa välttämättä viitti joka päivä jumpata yksikseen tunturissa. Tietenkin jos tuulet vaatii tukevan teltan mukaan ottamista niin silloin tämä lienee sopiva ratkaisu mutta olisi mukava päästä jossain kokeilemaan niin tietäisi paremmin sanoa...

Kaaret on merkitty kokonaan värikoodilla jotta tietää mikä kaari menee mihinkin. Ovia on absiditilaan kaksi ja kummassakin on syöksyovet. Absidissa on mielenkiintoinen hormiratkaisu joka voi olla toimivakin mikäli keitintä haluaa käyttää absidissa. Ja etelämantereellahan varmasti haluaa kuten teltan nimikin sen sanoo...

www.halti.fi/

Keittimen laatikko v.2

2007-08-02T21:28:00.000+03:00

Pahviversiosta on nyt edetty vaneriseen ja nyt kokokin on alkanut kutistumaan. Tällä hetkellä mitat huitelevat 320x300x200 mm eli selkeää koonmuutosta on edelliseen pahviseen versioon huomattavissa.

Edelleen kehitys jatkuu...

Keittimen laatikko v.1

2007-07-20T21:24:00.000+03:00

Ensimmäinen pahviversio uudesta keittimen laatikosta on nähnyt päivänvalon... Koko on tällä hetkellä noin 500x500x300 mm.

Lopullinen versio tulenee alumiinista jotta viimeisetkin liikagrammat saa karsittua pois.

Nyt vaan laatikkoa pienentämään...

Keittimen laatikko

2007-07-15T21:59:00.000+03:00

Hommasin äskettäin uuden MSR expedition keittimen ja sillehän on luonnollisesti saatava näppärä, kevyt ja toimiva keittimen laatikko...

Ajatuksena on näprätä metallinen laatikko jonne mahtuu keitin, polttoainepullo ja kattilat. Lisää tietoa tulee kun ajatukset selkenee.

http://www.msrcorp.com/

Halti Antarctica 2

2007-07-12T21:36:00.000+03:00

Kävin Jumbon Halti Storessa katsomassa Haltin Antarctica 2 telttaa...

Muuten varsin hyvän tuntuinen kooltaan mutta hieman tuntui heppoiselta. Kahden hengen teltaksi varsin mukava absidi ja makuutilat mutta eripituisten kaarien kanssa toimiminen tuntuu turhalta. Kaaret on värikoodattu vain päistään joten yön pimeydessä niitä joutuu tuijottelemaan taskulampulla jonkin aikaa ennenkuin oikea löytyy.

Kaarien päätytupet eivät aivan parhailta ratkaisuilta tuntunu sillä Kalottireitillä Fjällrävenin Akka RS 2:sta meni kaari tupen läpi vaikka muut teltta kesti hyvin tuulen paineen. Muovivahvike kaaritupin päässä olisi halpa ja helppo ratkaisu teltanvalmistajilta mutta...

http://www.halti.fi/

Uuden teltan valinnan aika

2007-06-30T21:16:00.000+03:00

Talviretkeilyn mukavuus riippuu paljon majoitteen laadusta.

Tilavan tunneliteltan tai hieman enemmän tuulta kestävämmän geodeetin välillä valitseminen on välillä vaikeaa... Tunneliteltta antaa usein tilavan absiditilan jossa voi kovalla tuulella hoitaa kokkaamisen. Geodeeteissä ei absiditila yleensä anna tilaa keittimen keittimen käytölle.

Aikaisempien vuosien hyvin palvellut kolmen hengen Fjällrävenin Akka on jo tiensä päässä ja seuraavalle teltalle pitäisi kaapissa tehdä tilaa.

Vanhoja ajatuksia

2007-06-15T21:21:00.000+03:00

“22.3.2004 - * - 24. päivä - * - Abiskojaure

Päivät menee lentäen.

Tuntuu kuin osa päivistä olisi muuttunut unen kaltaisiksi muistoiksi joita ei muista kuin hetken heräämisen jälkeen. Osa päivistä on vain näillä sivuilla sanoina ilman sen tarkempia muistoja. Ei valokuvia, ei muistoja vaan pelkkiä tarinoita sanoina ja lauseina. Toiset päivät taas pysyvät muistissa ikuisuuden kirkkaina ja puhtaina. Aika kultaa muistot, mutta pohjan tuulen viima säilyy luissa kylmänä muistona.

Iloisia ja mukavia tapaamisia matkalla, ohi kiitäviä hetkiä joista kerrottavaa olisi paljon mutta sanoja vähän. Kaikki muistojen värit heijastuvat kirkkaina lumesta kunnes haalistuvat muistojen muuttuessa unohdukseksi.

Täällä ei ihminen valjasta aikaa eikä sanele sääntöjä. Luonto luo ja hallitsee, rakentaa ja purkaa, sanelee säännöt ja toimii tuomarina niiden rikkojia kohtaan. Ei siinä ihmisen lyhyt henkäys vaakaa kallista eikä valamiehiä vakuuta. Niin on luonnon luomana ihmisenkin sovittava aikaansa ja paikkaansa kun luonto käskee ja komentaa voimillansa.

Niin ne päivät täällä lentää.”

www.liiteri.fi/kalotti

Ajatusten alku

2007-06-10T22:39:00.000+03:00

Ensimmäinen blogini alkanee tästä.

Ajatuksia vaelluksesta, välineistä ja muusta ulkoliikuntaan liittyvästä toiminnasta näkee päivänvalonsa tämän blogin muodossa.

Teemu