Ote menneisyydestä

"Sunnuntai 21.3.2004 - * - 23.päivä - * - Tjäktja

Yö oli aivan helvetillistä metakkaa. En varmaan koskaan ole ollut samanlaisessa tuulessa teltassa. Välillä oli aivan varma, että tuuli on kääntynyt sivutuuleksi kun teltta heilui kuin parempikin Linnanmäen laite. Ihmeenkaupalla teltta kuitenkin pysyi paikoillaan, mutta kahdesta kaaren päätytupesta oli kaari tullut läpi. Saa nähdä miten teltta kestää nyt jatkossa ja vaikuttaako tuo muuten teltan toimivuuteen.

Sain kuitenkin nukuttua pari tuntia korvatulppien kanssa, mutta aamulla oli todella nuutunut olo. En pitänyt mitään kiirettä vaan nousin vasta seiskan jälkeen ja keittelin hissukseen aamupuurot ja luonaan valmiiksi. Autoin tupaemäntää veden haussa koska sain käyttää keittiötä ilman maksua ja join vielä emännän kanssa kupin kaakaota jota tein suklaasta. Lähdin Alesjauren suuntaan vähän ennen kahtatoista ja sain emännältä viestin vietäväksi Alesjauren isännälle ja emännälle.

Matka kesti noin kolme tuntia ja maasto oli aika helppoa. Suurin osa tasaista tai loivaa laskua. Tuuli oli varsin puuskainen ja vaihteli tyynestä 15 m/s:ssa peittäen välillä näkyvyyden kokonaan. 13 kilometriä tuli taas tänäänkin ja huomenna olisi noin 20 kilometriä edessä. Koitan lähteä aikaisin aamulla jos tuuli on hyvä ja saan nukuttua kunnolla. Sain jalkaan hieman puhdistusainetta ja puhtaita lappuja tupaemännältä. Jalka oli viimeyön jälkeen aika kipeä ja se on vielä hieman tulehtunut. Tulehduslääkkeet loppuvat huomenna joten Abiskolla on aika totuuden paikka jatkon suhteen.

Mikäli huomenna pääsen Abiskojaureen asti ja ylihuomenna on hyvä ilma niin saatan silloin päästä Abiskolle, mutta sitä lienee vielä turha suunnitella. Kello on nyt vähän yli kuusi ja vielä on iltaruoka syömättä. Toivottavasti tuuli ei muuta kovasti suuntaa koska teltta on aika suojattomalla paikalla enkä haluaisi tätäkin yötä nukkua torkahdellen. "

www.liiteri.fi/kalotti

Vanhoja ajatuksia

“22.3.2004 - * - 24. päivä - * - Abiskojaure

Päivät menee lentäen.

Tuntuu kuin osa päivistä olisi muuttunut unen kaltaisiksi muistoiksi joita ei muista kuin hetken heräämisen jälkeen. Osa päivistä on vain näillä sivuilla sanoina ilman sen tarkempia muistoja. Ei valokuvia, ei muistoja vaan pelkkiä tarinoita sanoina ja lauseina. Toiset päivät taas pysyvät muistissa ikuisuuden kirkkaina ja puhtaina. Aika kultaa muistot, mutta pohjan tuulen viima säilyy luissa kylmänä muistona.

Iloisia ja mukavia tapaamisia matkalla, ohi kiitäviä hetkiä joista kerrottavaa olisi paljon mutta sanoja vähän. Kaikki muistojen värit heijastuvat kirkkaina lumesta kunnes haalistuvat muistojen muuttuessa unohdukseksi.

Täällä ei ihminen valjasta aikaa eikä sanele sääntöjä. Luonto luo ja hallitsee, rakentaa ja purkaa, sanelee säännöt ja toimii tuomarina niiden rikkojia kohtaan. Ei siinä ihmisen lyhyt henkäys vaakaa kallista eikä valamiehiä vakuuta. Niin on luonnon luomana ihmisenkin sovittava aikaansa ja paikkaansa kun luonto käskee ja komentaa voimillansa.

Niin ne päivät täällä lentää.”

www.liiteri.fi/kalotti