Wolfskinin telttoja testissä

Sain ystävällisesti muutamaksi päiväksi maahantuojalta lainaan kaksi Wolfskinin telttaa joita kävin pystyttelemässä ahkerasti.



Ensimmäinen teltta oli Nutshell joka pystytettynä tuntui varsin jykevältä ja uskon sen varmasti sietävän kovempiakin tuulia. Teltta oli sisätiloiltaan juuri sopivan kokoinen yhdenhengen talviretkeilyyn mutta kahdelle voisi tulla jo hieman ahdasta ainakin pidemmillä reissuilla. Absiditilaa oli kuitenkin niukasti eikä keitinlaatikkoa saa mahtumaan siihen ilman että ovi olisi kokonaan auki. Kummassakin päässä telttaa on ovi joten poistuminen käy kätevästi.





Kahden kaaren kanssa joutui hieman jumppaamaan sillä kaaren työntäminen kaaritaskuihin ei automaattisesti alkanut nostaa telttaa ylös. Kaaret ovat varsin pätevän tuntuista ja paksua tekoa ja niiden voi uskoa kestävän koviakin tuulia.





Toinen teltta jonka sain testaukseen oli Annapurna jossa tilaa onkin sitten jo hieman enemmän. Sisäteltta on epäsymmetrinen vaikka ulkoasu onkin täysin symmetrinen. Yhdelle sivustalle jätetty absiditila on suurempi kuin Nutshellissä mutta ei sekään aivan ylettömän suuri ole. Telttaa on kaksi ovea joista toinen kulkee absidin kautta ja toinen suoraan telttaa.

Kolmen kaaren kanssa oli enemmän jumpattavaa mutta onneksi kaikki kaaret ovat samanpituisia. Kaaret olivat Nutshellin kanssa samanlaisia; jykeviä ja uskottavia mutta samalla hieman painavia. Kaikkien kaarien ollessa kaaritunneleissa on pystyyn saaminen yksin hieman työlästä. Extra käsiä kaipaisi ensimmäisen kaaren pingoittamiseen mutta sen jälkeen homma sujuu yksinkin varsin helposti.

Pystyynsaamisen jälkeen kummatkin teltat olivat varsin tukevan tuntuisia mutta itse pystytykseen olisi apukäsiä kaivannut. Kovalla tuulella yksin teltan pystyynsaamiseen kannattaa varata aikaa hieman enemmän kuin normaalisti.

Kankaat tuntuivat varsin hyviltä vaikka itse teltat olivatkin jo muutamia vuosia vanhoja ja näyttivät muutaman kerran toimintaa nähneiltä.

Jos olis talvi

Jos olis talvi niin olis kylmä ja maassa olis lunta...

Ja sitten olisi vielä pakkasta ettei lumi sulaisi ja jäät lähtis järvistä...

Ja sitten vielä aurinko paistaisi ja olisi mukava lähteä ulos hiihtämään, luistelemaan tai muuten vaan kävelemään. Ottaa eväät mukaan ja viettää aikaa ulkona terve puna poskilla. Sillälailla kun lapsenakin talvella kun talvisin oli paljon lunta ja pakkasta, ja lumi narskui huopikkaiden alla ja poskia nipisti kun naamaan oli laitettu rasvaa paleltumisen pelossa...

Mutta...

Lumi on vähissä ja pakkasta on niukasta jos ollenkaan. Näin helmikuussakin. Öisin saattaa maa jäätyä ja aamulla on liukasta lähteä liikkeelle. Aurinko ei liiemmin paistele eikä eväitäkään tule mukaan tehtyä vaikka ulos lähteekin. Huopikkaitakaan ei enää ole eikä kenkien alla narsku kuin hiekotussepeli eikä naamaan ei saa enää laittaa pakkasella rasvaa...

Ihme meininkiä...

Kuntopyörällä kuuhun...

Jonkun sanonnan mukaan Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen... mutta talvi näyttää olevan vielä vähälumisempi.

Pääkaupunkiseudulla ei liiemmin ole suksille päässyt tänä talvena joten kuntoa täytyy pitää yllä jollain tavalla. Juokseminenkin on liukkailla pururadoilla hieman epäterveellistä joten kuntopyörä on ollut minulle tämän talven hitti.

Parituntia tasasykkeistä kuntopyörätreeniä päivässä pitää kuntoa kummasti yllä jos kestää maiseman staattisuuden päivästä toiseen. Jos sotkemisen yhteydessä on mahdollista katsella telkkaria niin se tietenkin antaa huomattavaa lisävirikettä muuten varsin tylsään puuhaan.

Erilaisten TV-sarjojen seuraamisesta on tullut tapa jolla päivittäisen treenin saa vedettyä läpi mielekkäästi eikä aika tunnu liian pitkältä. Ongelmana on tosin se, että eri sarjojen tuotantokaudet soljuvat nopeasti silmien ohi ja parin viikonpäästä on löydettävä taas uusi sarja tai tuotantokausi katsottavaksi. Onneksi tavarataloista löytää pikkurahalla menneiden vuosien hittisarjojen tuotankokausia tai jopa koko tuotantoja.

Kuntopyörässäni on monenlaista ohjelmaa ja asetusta jolla voi harjoitteluaan muuttaa. On erilaisia valmiita harjoitusohjelmia ja treeniprofiileja mutta mielenkiintoisimpia ovat koneeseen tallennetut Tour De France etapit joita voi mielenvirikkeeksi koittaa polkea läpi. Koneesta löytyy myös ohjelma jolla pyörä tekee yksilöllisen treeniohjelman joka päivittyy tehtyjen treenien mukaan ja mukautuu kehitykseeni... Näitä hienoja ominaisuuksia olen parin vuoden aikana käyttänyt nolla kertaa... eli rahoille vastinetta joka sentillä.

Kalliin pyörän hyvä puoli on se, että mikäli se seisoo käyttämättömänä niin tulee pahamieli. Jos olisin ostanut juuri sen kuntopyörän jossa olisi ollut vain ne toiminnot joita tarvitsen, olisin säästänyt huomattavan summan rahaa ja säästynyt siltä mielipahalta joka nyt pakottaa nousemaan päivästä toiseen kuntopyörän selkään ja ylläpitämään kuntoani... Voi tätä pakotuksen määrää...

Puhumisen ihanuus

Kävin pitämässä pienen luennon retkeilystä ja vaeltamisesta. Samalla kerroin myös omista reissuistani ja näytin kuvia vuosien varrelta.

Mutta kuinkas kävikään... luento venähti puolisen tuntia pitkäksi ja tuli höpötettyä suu vaahdossa telttaelämän ihanuuksista. Reissuista on mukava kertoa mikäli yleisö on vastaanottavaista.

...Ja kyllä omaa ääntä on sitten mukava kuunnella...

Lunta...

Vihdoin ja viimein on maa valkoisena... Rovaniemellä...

Alkuviikon pikaisen visiitin tuloksena on kova halu lumille vaikka ei täällä pääkaupunkialueella lumesta tai laduista päästä nauttimaan vielä pitkään aikaan. Aamukoneen tuomana katsastin Rovaniemellä heti lumitilanteen joka oli varsin niukka. Taivaalta tiputteli päivänmittaan vettä ja viimeisetkin lumenrippeet näyttivät sulavan pois. Illalla lentokentällä odotellessa vesisade muuttui ensin rännäksi ja sitten viimein lumeksi. Ne pari tuntia jotka ehdin lentokentällä viettämään aiheuttivat kovan halun päästä tunturiin nauttimaan lumesta, hiljaisuudesta ja suksien suihkeesta.

Viimein koneen lähtiessä maahan oli lentokentällä kertynyt jo melkein 10 senttiä valkoista peitettä... ja ajatukset ahkion pakkaamisesta.