Viimein kuukausi menossa ennenkuin kone nousee Helsinki-Vantaalta.
Jännitys kasvaa päivä päivältä ja suunnitelmien viimeistely pyörii mielessä hetki hetkeltä kiivaampana.
Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen lähtöpäivää; ruokien pakkaus, varusteiden lähettäminen etukäteen, viimeisten pienten varusteiden hankkiminen, leipätyön valmistelu jne. Kolmen vuoden valmistelun ja suunnittelun tulos on käsillä ja jostain syystä aina tässä vaiheessa tuntuu siltä, että aika ei riitä.
Varsin moni asia selviää vasta hieman ennen lähtöä ja viimein kuukausi on aina vauhdikas. Osa tavaroista jää aina viimetinkaan kun vielä on "ne yhdet hanskat" mitkä pitää muistaa hankkia tai "se yksi juttu" mikä pitää muistaa hoitaa.
No, onneksi tässä on vielä tämä kuukausi aikaa...
torstai 2. lokakuuta 2008
maanantai 1. syyskuuta 2008
Jerry's Top Ten Expedition BS Countdown
Finally someone said these things out loud...
Jerry's Top Ten expedition BS
- Faking an accomplishment
- Claiming something is a first, when it's not
- Pretending that an expedition is all about something socially relevant
- Claiming that an expedition proves something it doesn't
- Hiding the fact that an expedition is guided
- Making an expedition sound harder than it is
- Motivational speaking
- Telling your audience that all it takes to live this life is the courage to follow your dreams, when you're sitting on a trust fund
- Doing one or two expeditions, then retiring and affecting the pose of an elder statesman
- Erecting plaques in the wilderness in honor of your own expedition
Read the complete story from Jerry Kobalenko's webpage.
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Tuhansien kilokalorien voimalla
Energiankulutus on vaikea asia vaeltamisessa ja varsinkin talvella kun vaellus tapahtuu kylmässä ja ahkiota vetäen. Kylmän ilmaston vaikutus energiankulutukseen on yksilöllistä henkilön fyysistä ominaisuuksista riippuen mutta kylmän vaikutus on sen lisäksi vielä tapauskohtaista eli päivästä riippuvaista sillä ihmisen energiatasot sekä pukeutuminen ym. vaikuttavat tapauskohtaisesti kylmän vaikutukseen.
Energiansaannin perusteet ovat selvät mutta niiden soveltamisessa ja tulkinnassa on yhtä monta tapaa kuin on käyttäjääkin. Ihminen voi käyttää energiaksi hiilihydraattia (4 kcal/g), proteiinia (4 kcal/g) ja rasvaa (9 kcal/g) sekä alkoholia (7 kcal/g). Näistä kuitenkin alkoholin voi jättää pois laskuista kun puhutaan aktiivisesta liikkumisesta sillä tuskin kukaan juo energiajuomana pullollista kossua tauon aikana... Energia-aineiden sisäänotossa on jokseenkin tärkeää ymmärtää se millaisilla suhteilla ainesosien välillä pelataan. Elimistö ei ota vastaan pelkkää rasvaa vaikka taloudellisinta olisikin juuri panostaa siihen rasvan energiasisällön ollessa paras. Hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan suhde on oltava kohdallaan jotta imeytyminen olisi hyvä.
Energiaa ihminen voi vaelluksella kuljettaa kahdella päätavalla; sisäisesti tai ulkoisesti. Sisäinen energia on varastoituneena ihmisen kudoksiin ja niiden käyttäminen on jatkuvaa. Jos ulkoista energiaa ei saada niin silloin elimistön hajoaminen on suurempaa kuin sen rakentaminen. Tosin hajoamista tapahtuu aina mutta suotuisissa oloissa jossa ulkoista energiaa on saatavilla tarpeeksi tapahtuu myös rakentumista vähintäänkin samassa suhteessa kuin hajoamistakin.
Energiaa kuluu päivittäin perusaineenvaihdunnan sekä liikunnan aiheuttaman rasituksen vuoksi. Perusaineenvaihdunta on riippuvainen ihmisen fyysistä ominaisuuksista kuten pituus, paino, fyysinen kunto jne. Perusaineenvaihdunnan voidaan myös katsoa nousevan hieman kovan fyysisen rasituksen "jälkipolton" vuoksi ja kylmän vuoksi mikäli kylmältä suojautuminen ei ole riittävää.
Erityisesti talvella kylmässä tehdyt vaellukset saattavat kuluttaa enemmän energiaa kuin kesävaellukset. Kylmän aiheuttama lisäkitka elimistössä aiheuttaa hieman lisäkulutusta samoin kuin kesään verrattuna suurempi vaatemäärä. Ahkion vetämisen suuri energiankulutus saattaa nostaa päivittäisen kokonaiskulutuksen kaksin tai jopa kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna. Kuitenkaan erittäin suuriin energiankulutuksiin ei päästä kuin hyvin lyhyin ajanjaksoin eikä retken jatkumisen kannalta olekaan viisasta kuluttaa itseään loppuun lyhyessä ajassa. Palautumisen merkitys on kuitenkin pitkillä, yli kuukauden mittaisilla vaelluksilla erittäin tärkeä eikä matka jatku kovinkaan pitään mikäli päivästä toiseen pyrkii maksimaalisiin suorituksiin.
Yli 8.000 kcal päivittäinen kulutus on pitkää kestävänä usein varsin harvinaista ja niin on myös saman määrän saaminen ravinnosta. Vaelluksen kokonaiskulutusta voi arvioida vaelluksen jälkeen vertaamalla kehon lähtö- ja paluupainoa. Vielä tarkemmaksi arvio tulee mikäli ennen lähtöä ja paluun jälkeen on tehty kehonkoostumusmittaus. Retkikunnat ja vaeltajat tietävät usein paljonko energiaa on saatavilla ruoasta jolloin sisäänotetun energian arvio on varsin tarkka. Kulutetun energian määrää on kuitenkin vaikeaa arvioida tarkasti sillä vähentyneen kehonpainon koostumusta voi olla vaikea selvittää. Kilossa rasvakudosta on noin 7.800 kilokaloria mutta lihaskudoksessa huomattavasti vähemmän.
Ruoan imeytymistä vaelluksen aikana on myös erittäin vaikeaa mitata. Vaikka suuhunsa pistäisi kilon voita ja saisi sen nielaistua niin se ei tarkoita, että voin kokonaisenergia siirtyisi kehon käyttöön. 8.000 kcal saaminen vaatiin erittäin hyvää suunnittelua. Olettaen että henkilö voisi käyttää energiarakennetta jossa 50% energiasta tulisi rasvasta ja 50% hiilihydraatista ja proteiinista tarkoittaisi tämä noin 440 grammaa puhdasta rasvaa ja noin 1000 grammaa hiilihydraatti ja proteiini seosta... siis joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että syötävää ruokaa on vähintäänkin kaksi kiloa. Tämän lisäksi erityisesti hiilihydraatti tarvitsee vettä imeytymiseen joka tarkoittaa huomattavan nestemäärän juomista ensin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman nestehukan paikkaamiseksi ja sen lisäksi vielä ruoan imeytymiseen.
Yli 8.000 kcal kulutus on mahdollista mutta sen ylläpitäminen päivästä toiseen voi olla hieman kyseenalaista. Suurin osa ammattiurheilijoistakaan ei edes kovan harjoittelukauden aikana kuluta päivittäin sellaista energiamäärää sillä sen korvaaminen on hankalaa.
Energiansaannin perusteet ovat selvät mutta niiden soveltamisessa ja tulkinnassa on yhtä monta tapaa kuin on käyttäjääkin. Ihminen voi käyttää energiaksi hiilihydraattia (4 kcal/g), proteiinia (4 kcal/g) ja rasvaa (9 kcal/g) sekä alkoholia (7 kcal/g). Näistä kuitenkin alkoholin voi jättää pois laskuista kun puhutaan aktiivisesta liikkumisesta sillä tuskin kukaan juo energiajuomana pullollista kossua tauon aikana... Energia-aineiden sisäänotossa on jokseenkin tärkeää ymmärtää se millaisilla suhteilla ainesosien välillä pelataan. Elimistö ei ota vastaan pelkkää rasvaa vaikka taloudellisinta olisikin juuri panostaa siihen rasvan energiasisällön ollessa paras. Hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan suhde on oltava kohdallaan jotta imeytyminen olisi hyvä.
Energiaa ihminen voi vaelluksella kuljettaa kahdella päätavalla; sisäisesti tai ulkoisesti. Sisäinen energia on varastoituneena ihmisen kudoksiin ja niiden käyttäminen on jatkuvaa. Jos ulkoista energiaa ei saada niin silloin elimistön hajoaminen on suurempaa kuin sen rakentaminen. Tosin hajoamista tapahtuu aina mutta suotuisissa oloissa jossa ulkoista energiaa on saatavilla tarpeeksi tapahtuu myös rakentumista vähintäänkin samassa suhteessa kuin hajoamistakin.
Energiaa kuluu päivittäin perusaineenvaihdunnan sekä liikunnan aiheuttaman rasituksen vuoksi. Perusaineenvaihdunta on riippuvainen ihmisen fyysistä ominaisuuksista kuten pituus, paino, fyysinen kunto jne. Perusaineenvaihdunnan voidaan myös katsoa nousevan hieman kovan fyysisen rasituksen "jälkipolton" vuoksi ja kylmän vuoksi mikäli kylmältä suojautuminen ei ole riittävää.
Erityisesti talvella kylmässä tehdyt vaellukset saattavat kuluttaa enemmän energiaa kuin kesävaellukset. Kylmän aiheuttama lisäkitka elimistössä aiheuttaa hieman lisäkulutusta samoin kuin kesään verrattuna suurempi vaatemäärä. Ahkion vetämisen suuri energiankulutus saattaa nostaa päivittäisen kokonaiskulutuksen kaksin tai jopa kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna. Kuitenkaan erittäin suuriin energiankulutuksiin ei päästä kuin hyvin lyhyin ajanjaksoin eikä retken jatkumisen kannalta olekaan viisasta kuluttaa itseään loppuun lyhyessä ajassa. Palautumisen merkitys on kuitenkin pitkillä, yli kuukauden mittaisilla vaelluksilla erittäin tärkeä eikä matka jatku kovinkaan pitään mikäli päivästä toiseen pyrkii maksimaalisiin suorituksiin.
Yli 8.000 kcal päivittäinen kulutus on pitkää kestävänä usein varsin harvinaista ja niin on myös saman määrän saaminen ravinnosta. Vaelluksen kokonaiskulutusta voi arvioida vaelluksen jälkeen vertaamalla kehon lähtö- ja paluupainoa. Vielä tarkemmaksi arvio tulee mikäli ennen lähtöä ja paluun jälkeen on tehty kehonkoostumusmittaus. Retkikunnat ja vaeltajat tietävät usein paljonko energiaa on saatavilla ruoasta jolloin sisäänotetun energian arvio on varsin tarkka. Kulutetun energian määrää on kuitenkin vaikeaa arvioida tarkasti sillä vähentyneen kehonpainon koostumusta voi olla vaikea selvittää. Kilossa rasvakudosta on noin 7.800 kilokaloria mutta lihaskudoksessa huomattavasti vähemmän.
Ruoan imeytymistä vaelluksen aikana on myös erittäin vaikeaa mitata. Vaikka suuhunsa pistäisi kilon voita ja saisi sen nielaistua niin se ei tarkoita, että voin kokonaisenergia siirtyisi kehon käyttöön. 8.000 kcal saaminen vaatiin erittäin hyvää suunnittelua. Olettaen että henkilö voisi käyttää energiarakennetta jossa 50% energiasta tulisi rasvasta ja 50% hiilihydraatista ja proteiinista tarkoittaisi tämä noin 440 grammaa puhdasta rasvaa ja noin 1000 grammaa hiilihydraatti ja proteiini seosta... siis joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että syötävää ruokaa on vähintäänkin kaksi kiloa. Tämän lisäksi erityisesti hiilihydraatti tarvitsee vettä imeytymiseen joka tarkoittaa huomattavan nestemäärän juomista ensin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman nestehukan paikkaamiseksi ja sen lisäksi vielä ruoan imeytymiseen.
Yli 8.000 kcal kulutus on mahdollista mutta sen ylläpitäminen päivästä toiseen voi olla hieman kyseenalaista. Suurin osa ammattiurheilijoistakaan ei edes kovan harjoittelukauden aikana kuluta päivittäin sellaista energiamäärää sillä sen korvaaminen on hankalaa.
maanantai 18. elokuuta 2008
Kiire!
100 päivää... 90 päivää... 80 päivää...
Lähtö lähestyy ja tavaroiden ja asioiden muistilista näyttää edelleen pitkältä. Viimeiset pakolliset paperityöt on vielä allekirjoituksia vaille valmiit ja aikataulussa.
Ahkion tekeminen alkaa kuulemma tällä viikolla ja on noin viikonpäästä katselukunnossa. Onneksi siinä on ammattimies asialla niin ei tarvitse murehtia sen perään. Jos Tyllilän ahkiolla ei Etelänapaa saavuteta niin sitten ei millään.
Huolestuttavin asia tällä hetkellä on monojen sisäänajo jota ei vieläkään ole saatu aloitettua. Toivottavasti saan senkin asian piakkoin hoitoon niin on reissussa sitten hieman ehjemmät jalat. Tosin siihenkin on onneksi pari kikkaa kainalossa joten en kovin huolestunut ole sen suhteen vaikka se mielessä silloin tällöin käykin.
Tärkeimpinä asioina on tällä hetkellä kaikkien pikkuasioiden saaminen järjestykseen sillä isot asiat on jo jotakuinkin hoidettu.
Ensimmäiset unet reissusta on jo nähty ja todennäköisesti niitä on tiedossa lisää kun lähtö lähestyy. Ensimmäisessä unessa olin pakannut ahkion täyteen kaikkea turhaa tavaraa ja olin jättänyt tärkeimmät kuten sukset kotiin... sellaista se stressaaminen on.
Näillä mennään ja näistä jatketaan...
Lähtö lähestyy ja tavaroiden ja asioiden muistilista näyttää edelleen pitkältä. Viimeiset pakolliset paperityöt on vielä allekirjoituksia vaille valmiit ja aikataulussa.
Ahkion tekeminen alkaa kuulemma tällä viikolla ja on noin viikonpäästä katselukunnossa. Onneksi siinä on ammattimies asialla niin ei tarvitse murehtia sen perään. Jos Tyllilän ahkiolla ei Etelänapaa saavuteta niin sitten ei millään.
Huolestuttavin asia tällä hetkellä on monojen sisäänajo jota ei vieläkään ole saatu aloitettua. Toivottavasti saan senkin asian piakkoin hoitoon niin on reissussa sitten hieman ehjemmät jalat. Tosin siihenkin on onneksi pari kikkaa kainalossa joten en kovin huolestunut ole sen suhteen vaikka se mielessä silloin tällöin käykin.
Tärkeimpinä asioina on tällä hetkellä kaikkien pikkuasioiden saaminen järjestykseen sillä isot asiat on jo jotakuinkin hoidettu.
Ensimmäiset unet reissusta on jo nähty ja todennäköisesti niitä on tiedossa lisää kun lähtö lähestyy. Ensimmäisessä unessa olin pakannut ahkion täyteen kaikkea turhaa tavaraa ja olin jättänyt tärkeimmät kuten sukset kotiin... sellaista se stressaaminen on.
Näillä mennään ja näistä jatketaan...
sunnuntai 10. elokuuta 2008
Askeesista nirvanaan
Jos pitäisi sanoa mikä vaeltamisessa ja telttaelämässä kiinnostaa niin varmaankin se on se pieni askeesi joka reppuelämästä tekee juuri niin kiinnostavan kuin se on. Jossain päin maailmaa uskotaan kovalla työllä ja askeesilla saavutettavan valaistumisen mutta siihen ei taida tämän länsimaalaisen valkoisen miehen saavutukset vielä riittää.
Mutta kuitenkin... askeesin avulla voi myös saavuttaa paikkoja joihin ei nojatuolilla tai farmari-volvolla pääse.
Asioiden saavuttaminen kärsimyksen ja askeesin kautta tuntuu puhdistavalta ja tavoittelemisen arvoiselta vaikka ei senkään jälkeen voi sanoa tietävänsä miltä kipu tai maailma tuntuvat. Tarinat reissujen rasituksista kertaantuvat kotisohvalla ja tarinoissa joita kerrotaan saunassa tai luokkakokouksissa. Maailmassa on ihmisiä jotka elävät lähes koko elämänsä kivussa ja kärsimyksessä eikä kukaan kerro ylistäen heidän tarinoitaan vaikka jokainen valloittajan kokema hiertymä ja lihassärky on otsikoissa saavutusten kirjaamisen jälkeen.
Mutta kuitenkin... pienen kärsimyksen ja askeesin kautta saavuttaminen on minun juttuni. Ei sillä varmastikaan pääse valaistumisen Hall of Fame:iin mutta omassa sydämessä sillä on paikka johon se kuuluu. Minulta nirvanan saavuttaminen lienee luisunut jo tavoittamattomiin kaikkine mukavuuksineni mutta se ei teen sen tavoittelusta yhtään sen vähäpätöisempää. Ihmisellä täytyy olla unelmia...
Nirvana = The ability to consciously pause an activity or activities of the mind.
Valaistuminen (enlightenment) = A blessed state in which the individual transcends desire and suffering and attains Nirvana
Mutta kuitenkin... askeesin avulla voi myös saavuttaa paikkoja joihin ei nojatuolilla tai farmari-volvolla pääse.
Asioiden saavuttaminen kärsimyksen ja askeesin kautta tuntuu puhdistavalta ja tavoittelemisen arvoiselta vaikka ei senkään jälkeen voi sanoa tietävänsä miltä kipu tai maailma tuntuvat. Tarinat reissujen rasituksista kertaantuvat kotisohvalla ja tarinoissa joita kerrotaan saunassa tai luokkakokouksissa. Maailmassa on ihmisiä jotka elävät lähes koko elämänsä kivussa ja kärsimyksessä eikä kukaan kerro ylistäen heidän tarinoitaan vaikka jokainen valloittajan kokema hiertymä ja lihassärky on otsikoissa saavutusten kirjaamisen jälkeen.
Mutta kuitenkin... pienen kärsimyksen ja askeesin kautta saavuttaminen on minun juttuni. Ei sillä varmastikaan pääse valaistumisen Hall of Fame:iin mutta omassa sydämessä sillä on paikka johon se kuuluu. Minulta nirvanan saavuttaminen lienee luisunut jo tavoittamattomiin kaikkine mukavuuksineni mutta se ei teen sen tavoittelusta yhtään sen vähäpätöisempää. Ihmisellä täytyy olla unelmia...
Nirvana = The ability to consciously pause an activity or activities of the mind.
Valaistuminen (enlightenment) = A blessed state in which the individual transcends desire and suffering and attains Nirvana
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Noin 100 päivää
Aika kuluu vinhasti kun on paljon valmisteltavaa. Armonaikaa on enää noin 100 päivää ennenkuin kone nousee Helsinki-Vantaalta ja suuntaa Chileen.
Suurin osa tavaroista on onneksi jo valmiina ja suuimmat hankinnat ja järjestelyt on jo tehty. Vielä puuttuu joitan pienempiä varusteita ja setvimisiä mutta kaikki tuntuu olevan mallillaan... vai onko...?
Pikku hiljaa tuleva etelänavan reissu alkaa hiipimään uniin ja päivät täyttyvät reissun yksityiskohtien miettimisestä. Olohuoneen lattialla on jo paljon tavaraa jotka odottavat lähtoä. Tavarapinot järjestyvät silloin tälloin uudelleen kun uusi toimivampi järjestys syntyy.
Kaiken ajattelun lisäksi vielä fyysinen harjoittelu vie leijonan osan päivästä kaiken muun ohella. Välillä varsin tylsistyttävä harjoittelu tuntuu turhalta ja motivaatiota joutuu oikein kaivelemaan mielen sopukoista mutta sekin onnistuu kun tietää kaiken tähtäävän jo sadan päivän päähän.
Sata päivää ei ole paljon... mutta onneksi se on tarpeeksi.
Suurin osa tavaroista on onneksi jo valmiina ja suuimmat hankinnat ja järjestelyt on jo tehty. Vielä puuttuu joitan pienempiä varusteita ja setvimisiä mutta kaikki tuntuu olevan mallillaan... vai onko...?
Pikku hiljaa tuleva etelänavan reissu alkaa hiipimään uniin ja päivät täyttyvät reissun yksityiskohtien miettimisestä. Olohuoneen lattialla on jo paljon tavaraa jotka odottavat lähtoä. Tavarapinot järjestyvät silloin tälloin uudelleen kun uusi toimivampi järjestys syntyy.
Kaiken ajattelun lisäksi vielä fyysinen harjoittelu vie leijonan osan päivästä kaiken muun ohella. Välillä varsin tylsistyttävä harjoittelu tuntuu turhalta ja motivaatiota joutuu oikein kaivelemaan mielen sopukoista mutta sekin onnistuu kun tietää kaiken tähtäävän jo sadan päivän päähän.
Sata päivää ei ole paljon... mutta onneksi se on tarpeeksi.
sunnuntai 18. toukokuuta 2008
Wolfskinin telttoja testissä
Sain ystävällisesti muutamaksi päiväksi maahantuojalta lainaan kaksi Wolfskinin telttaa joita kävin pystyttelemässä ahkerasti.
Ensimmäinen teltta oli Nutshell joka pystytettynä tuntui varsin jykevältä ja uskon sen varmasti sietävän kovempiakin tuulia. Teltta oli sisätiloiltaan juuri sopivan kokoinen yhdenhengen talviretkeilyyn mutta kahdelle voisi tulla jo hieman ahdasta ainakin pidemmillä reissuilla. Absiditilaa oli kuitenkin niukasti eikä keitinlaatikkoa saa mahtumaan siihen ilman että ovi olisi kokonaan auki. Kummassakin päässä telttaa on ovi joten poistuminen käy kätevästi.
Kahden kaaren kanssa joutui hieman jumppaamaan sillä kaaren työntäminen kaaritaskuihin ei automaattisesti alkanut nostaa telttaa ylös. Kaaret ovat varsin pätevän tuntuista ja paksua tekoa ja niiden voi uskoa kestävän koviakin tuulia.
Toinen teltta jonka sain testaukseen oli Annapurna jossa tilaa onkin sitten jo hieman enemmän. Sisäteltta on epäsymmetrinen vaikka ulkoasu onkin täysin symmetrinen. Yhdelle sivustalle jätetty absiditila on suurempi kuin Nutshellissä mutta ei sekään aivan ylettömän suuri ole. Telttaa on kaksi ovea joista toinen kulkee absidin kautta ja toinen suoraan telttaa.
Kolmen kaaren kanssa oli enemmän jumpattavaa mutta onneksi kaikki kaaret ovat samanpituisia. Kaaret olivat Nutshellin kanssa samanlaisia; jykeviä ja uskottavia mutta samalla hieman painavia. Kaikkien kaarien ollessa kaaritunneleissa on pystyyn saaminen yksin hieman työlästä. Extra käsiä kaipaisi ensimmäisen kaaren pingoittamiseen mutta sen jälkeen homma sujuu yksinkin varsin helposti.Pystyynsaamisen jälkeen kummatkin teltat olivat varsin tukevan tuntuisia mutta itse pystytykseen olisi apukäsiä kaivannut. Kovalla tuulella yksin teltan pystyynsaamiseen kannattaa varata aikaa hieman enemmän kuin normaalisti.Kankaat tuntuivat varsin hyviltä vaikka itse teltat olivatkin jo muutamia vuosia vanhoja ja näyttivät muutaman kerran toimintaa nähneiltä.
Ensimmäinen teltta oli Nutshell joka pystytettynä tuntui varsin jykevältä ja uskon sen varmasti sietävän kovempiakin tuulia. Teltta oli sisätiloiltaan juuri sopivan kokoinen yhdenhengen talviretkeilyyn mutta kahdelle voisi tulla jo hieman ahdasta ainakin pidemmillä reissuilla. Absiditilaa oli kuitenkin niukasti eikä keitinlaatikkoa saa mahtumaan siihen ilman että ovi olisi kokonaan auki. Kummassakin päässä telttaa on ovi joten poistuminen käy kätevästi.
Kahden kaaren kanssa joutui hieman jumppaamaan sillä kaaren työntäminen kaaritaskuihin ei automaattisesti alkanut nostaa telttaa ylös. Kaaret ovat varsin pätevän tuntuista ja paksua tekoa ja niiden voi uskoa kestävän koviakin tuulia.
Toinen teltta jonka sain testaukseen oli Annapurna jossa tilaa onkin sitten jo hieman enemmän. Sisäteltta on epäsymmetrinen vaikka ulkoasu onkin täysin symmetrinen. Yhdelle sivustalle jätetty absiditila on suurempi kuin Nutshellissä mutta ei sekään aivan ylettömän suuri ole. Telttaa on kaksi ovea joista toinen kulkee absidin kautta ja toinen suoraan telttaa.
Kolmen kaaren kanssa oli enemmän jumpattavaa mutta onneksi kaikki kaaret ovat samanpituisia. Kaaret olivat Nutshellin kanssa samanlaisia; jykeviä ja uskottavia mutta samalla hieman painavia. Kaikkien kaarien ollessa kaaritunneleissa on pystyyn saaminen yksin hieman työlästä. Extra käsiä kaipaisi ensimmäisen kaaren pingoittamiseen mutta sen jälkeen homma sujuu yksinkin varsin helposti.Pystyynsaamisen jälkeen kummatkin teltat olivat varsin tukevan tuntuisia mutta itse pystytykseen olisi apukäsiä kaivannut. Kovalla tuulella yksin teltan pystyynsaamiseen kannattaa varata aikaa hieman enemmän kuin normaalisti.Kankaat tuntuivat varsin hyviltä vaikka itse teltat olivatkin jo muutamia vuosia vanhoja ja näyttivät muutaman kerran toimintaa nähneiltä.tiistai 19. helmikuuta 2008
Jos olis talvi
Jos olis talvi niin olis kylmä ja maassa olis lunta...
Ja sitten olisi vielä pakkasta ettei lumi sulaisi ja jäät lähtis järvistä...
Ja sitten vielä aurinko paistaisi ja olisi mukava lähteä ulos hiihtämään, luistelemaan tai muuten vaan kävelemään. Ottaa eväät mukaan ja viettää aikaa ulkona terve puna poskilla. Sillälailla kun lapsenakin talvella kun talvisin oli paljon lunta ja pakkasta, ja lumi narskui huopikkaiden alla ja poskia nipisti kun naamaan oli laitettu rasvaa paleltumisen pelossa...
Mutta...
Lumi on vähissä ja pakkasta on niukasta jos ollenkaan. Näin helmikuussakin. Öisin saattaa maa jäätyä ja aamulla on liukasta lähteä liikkeelle. Aurinko ei liiemmin paistele eikä eväitäkään tule mukaan tehtyä vaikka ulos lähteekin. Huopikkaitakaan ei enää ole eikä kenkien alla narsku kuin hiekotussepeli eikä naamaan ei saa enää laittaa pakkasella rasvaa...
Ihme meininkiä...
Ja sitten olisi vielä pakkasta ettei lumi sulaisi ja jäät lähtis järvistä...
Ja sitten vielä aurinko paistaisi ja olisi mukava lähteä ulos hiihtämään, luistelemaan tai muuten vaan kävelemään. Ottaa eväät mukaan ja viettää aikaa ulkona terve puna poskilla. Sillälailla kun lapsenakin talvella kun talvisin oli paljon lunta ja pakkasta, ja lumi narskui huopikkaiden alla ja poskia nipisti kun naamaan oli laitettu rasvaa paleltumisen pelossa...
Mutta...
Lumi on vähissä ja pakkasta on niukasta jos ollenkaan. Näin helmikuussakin. Öisin saattaa maa jäätyä ja aamulla on liukasta lähteä liikkeelle. Aurinko ei liiemmin paistele eikä eväitäkään tule mukaan tehtyä vaikka ulos lähteekin. Huopikkaitakaan ei enää ole eikä kenkien alla narsku kuin hiekotussepeli eikä naamaan ei saa enää laittaa pakkasella rasvaa...
Ihme meininkiä...
lauantai 9. helmikuuta 2008
Kuntopyörällä kuuhun...
Jonkun sanonnan mukaan Suomen kesä on kylmä ja vähäluminen... mutta talvi näyttää olevan vielä vähälumisempi.
Pääkaupunkiseudulla ei liiemmin ole suksille päässyt tänä talvena joten kuntoa täytyy pitää yllä jollain tavalla. Juokseminenkin on liukkailla pururadoilla hieman epäterveellistä joten kuntopyörä on ollut minulle tämän talven hitti.
Parituntia tasasykkeistä kuntopyörätreeniä päivässä pitää kuntoa kummasti yllä jos kestää maiseman staattisuuden päivästä toiseen. Jos sotkemisen yhteydessä on mahdollista katsella telkkaria niin se tietenkin antaa huomattavaa lisävirikettä muuten varsin tylsään puuhaan.
Erilaisten TV-sarjojen seuraamisesta on tullut tapa jolla päivittäisen treenin saa vedettyä läpi mielekkäästi eikä aika tunnu liian pitkältä. Ongelmana on tosin se, että eri sarjojen tuotantokaudet soljuvat nopeasti silmien ohi ja parin viikonpäästä on löydettävä taas uusi sarja tai tuotantokausi katsottavaksi. Onneksi tavarataloista löytää pikkurahalla menneiden vuosien hittisarjojen tuotankokausia tai jopa koko tuotantoja.
Kuntopyörässäni on monenlaista ohjelmaa ja asetusta jolla voi harjoitteluaan muuttaa. On erilaisia valmiita harjoitusohjelmia ja treeniprofiileja mutta mielenkiintoisimpia ovat koneeseen tallennetut Tour De France etapit joita voi mielenvirikkeeksi koittaa polkea läpi. Koneesta löytyy myös ohjelma jolla pyörä tekee yksilöllisen treeniohjelman joka päivittyy tehtyjen treenien mukaan ja mukautuu kehitykseeni... Näitä hienoja ominaisuuksia olen parin vuoden aikana käyttänyt nolla kertaa... eli rahoille vastinetta joka sentillä.
Kalliin pyörän hyvä puoli on se, että mikäli se seisoo käyttämättömänä niin tulee pahamieli. Jos olisin ostanut juuri sen kuntopyörän jossa olisi ollut vain ne toiminnot joita tarvitsen, olisin säästänyt huomattavan summan rahaa ja säästynyt siltä mielipahalta joka nyt pakottaa nousemaan päivästä toiseen kuntopyörän selkään ja ylläpitämään kuntoani... Voi tätä pakotuksen määrää...
Pääkaupunkiseudulla ei liiemmin ole suksille päässyt tänä talvena joten kuntoa täytyy pitää yllä jollain tavalla. Juokseminenkin on liukkailla pururadoilla hieman epäterveellistä joten kuntopyörä on ollut minulle tämän talven hitti.
Parituntia tasasykkeistä kuntopyörätreeniä päivässä pitää kuntoa kummasti yllä jos kestää maiseman staattisuuden päivästä toiseen. Jos sotkemisen yhteydessä on mahdollista katsella telkkaria niin se tietenkin antaa huomattavaa lisävirikettä muuten varsin tylsään puuhaan.
Erilaisten TV-sarjojen seuraamisesta on tullut tapa jolla päivittäisen treenin saa vedettyä läpi mielekkäästi eikä aika tunnu liian pitkältä. Ongelmana on tosin se, että eri sarjojen tuotantokaudet soljuvat nopeasti silmien ohi ja parin viikonpäästä on löydettävä taas uusi sarja tai tuotantokausi katsottavaksi. Onneksi tavarataloista löytää pikkurahalla menneiden vuosien hittisarjojen tuotankokausia tai jopa koko tuotantoja.
Kuntopyörässäni on monenlaista ohjelmaa ja asetusta jolla voi harjoitteluaan muuttaa. On erilaisia valmiita harjoitusohjelmia ja treeniprofiileja mutta mielenkiintoisimpia ovat koneeseen tallennetut Tour De France etapit joita voi mielenvirikkeeksi koittaa polkea läpi. Koneesta löytyy myös ohjelma jolla pyörä tekee yksilöllisen treeniohjelman joka päivittyy tehtyjen treenien mukaan ja mukautuu kehitykseeni... Näitä hienoja ominaisuuksia olen parin vuoden aikana käyttänyt nolla kertaa... eli rahoille vastinetta joka sentillä.
Kalliin pyörän hyvä puoli on se, että mikäli se seisoo käyttämättömänä niin tulee pahamieli. Jos olisin ostanut juuri sen kuntopyörän jossa olisi ollut vain ne toiminnot joita tarvitsen, olisin säästänyt huomattavan summan rahaa ja säästynyt siltä mielipahalta joka nyt pakottaa nousemaan päivästä toiseen kuntopyörän selkään ja ylläpitämään kuntoani... Voi tätä pakotuksen määrää...
keskiviikko 6. helmikuuta 2008
Puhumisen ihanuus
Kävin pitämässä pienen luennon retkeilystä ja vaeltamisesta. Samalla kerroin myös omista reissuistani ja näytin kuvia vuosien varrelta.
Mutta kuinkas kävikään... luento venähti puolisen tuntia pitkäksi ja tuli höpötettyä suu vaahdossa telttaelämän ihanuuksista. Reissuista on mukava kertoa mikäli yleisö on vastaanottavaista.
...Ja kyllä omaa ääntä on sitten mukava kuunnella...
Mutta kuinkas kävikään... luento venähti puolisen tuntia pitkäksi ja tuli höpötettyä suu vaahdossa telttaelämän ihanuuksista. Reissuista on mukava kertoa mikäli yleisö on vastaanottavaista.
...Ja kyllä omaa ääntä on sitten mukava kuunnella...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)