Tuhansien kilokalorien voimalla

Energiankulutus on vaikea asia vaeltamisessa ja varsinkin talvella kun vaellus tapahtuu kylmässä ja ahkiota vetäen. Kylmän ilmaston vaikutus energiankulutukseen on yksilöllistä henkilön fyysistä ominaisuuksista riippuen mutta kylmän vaikutus on sen lisäksi vielä tapauskohtaista eli päivästä riippuvaista sillä ihmisen energiatasot sekä pukeutuminen ym. vaikuttavat tapauskohtaisesti kylmän vaikutukseen.

Energiansaannin perusteet ovat selvät mutta niiden soveltamisessa ja tulkinnassa on yhtä monta tapaa kuin on käyttäjääkin. Ihminen voi käyttää energiaksi hiilihydraattia (4 kcal/g), proteiinia (4 kcal/g) ja rasvaa (9 kcal/g) sekä alkoholia (7 kcal/g). Näistä kuitenkin alkoholin voi jättää pois laskuista kun puhutaan aktiivisesta liikkumisesta sillä tuskin kukaan juo energiajuomana pullollista kossua tauon aikana... Energia-aineiden sisäänotossa on jokseenkin tärkeää ymmärtää se millaisilla suhteilla ainesosien välillä pelataan. Elimistö ei ota vastaan pelkkää rasvaa vaikka taloudellisinta olisikin juuri panostaa siihen rasvan energiasisällön ollessa paras. Hiilihydraatin, proteiinin ja rasvan suhde on oltava kohdallaan jotta imeytyminen olisi hyvä.

Energiaa ihminen voi vaelluksella kuljettaa kahdella päätavalla; sisäisesti tai ulkoisesti. Sisäinen energia on varastoituneena ihmisen kudoksiin ja niiden käyttäminen on jatkuvaa. Jos ulkoista energiaa ei saada niin silloin elimistön hajoaminen on suurempaa kuin sen rakentaminen. Tosin hajoamista tapahtuu aina mutta suotuisissa oloissa jossa ulkoista energiaa on saatavilla tarpeeksi tapahtuu myös rakentumista vähintäänkin samassa suhteessa kuin hajoamistakin.

Energiaa kuluu päivittäin perusaineenvaihdunnan sekä liikunnan aiheuttaman rasituksen vuoksi. Perusaineenvaihdunta on riippuvainen ihmisen fyysistä ominaisuuksista kuten pituus, paino, fyysinen kunto jne. Perusaineenvaihdunnan voidaan myös katsoa nousevan hieman kovan fyysisen rasituksen "jälkipolton" vuoksi ja kylmän vuoksi mikäli kylmältä suojautuminen ei ole riittävää.

Erityisesti talvella kylmässä tehdyt vaellukset saattavat kuluttaa enemmän energiaa kuin kesävaellukset. Kylmän aiheuttama lisäkitka elimistössä aiheuttaa hieman lisäkulutusta samoin kuin kesään verrattuna suurempi vaatemäärä. Ahkion vetämisen suuri energiankulutus saattaa nostaa päivittäisen kokonaiskulutuksen kaksin tai jopa kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna. Kuitenkaan erittäin suuriin energiankulutuksiin ei päästä kuin hyvin lyhyin ajanjaksoin eikä retken jatkumisen kannalta olekaan viisasta kuluttaa itseään loppuun lyhyessä ajassa. Palautumisen merkitys on kuitenkin pitkillä, yli kuukauden mittaisilla vaelluksilla erittäin tärkeä eikä matka jatku kovinkaan pitään mikäli päivästä toiseen pyrkii maksimaalisiin suorituksiin.

Yli 8.000 kcal päivittäinen kulutus on pitkää kestävänä usein varsin harvinaista ja niin on myös saman määrän saaminen ravinnosta. Vaelluksen kokonaiskulutusta voi arvioida vaelluksen jälkeen vertaamalla kehon lähtö- ja paluupainoa. Vielä tarkemmaksi arvio tulee mikäli ennen lähtöä ja paluun jälkeen on tehty kehonkoostumusmittaus. Retkikunnat ja vaeltajat tietävät usein paljonko energiaa on saatavilla ruoasta jolloin sisäänotetun energian arvio on varsin tarkka. Kulutetun energian määrää on kuitenkin vaikeaa arvioida tarkasti sillä vähentyneen kehonpainon koostumusta voi olla vaikea selvittää. Kilossa rasvakudosta on noin 7.800 kilokaloria mutta lihaskudoksessa huomattavasti vähemmän.

Ruoan imeytymistä vaelluksen aikana on myös erittäin vaikeaa mitata. Vaikka suuhunsa pistäisi kilon voita ja saisi sen nielaistua niin se ei tarkoita, että voin kokonaisenergia siirtyisi kehon käyttöön. 8.000 kcal saaminen vaatiin erittäin hyvää suunnittelua. Olettaen että henkilö voisi käyttää energiarakennetta jossa 50% energiasta tulisi rasvasta ja 50% hiilihydraatista ja proteiinista tarkoittaisi tämä noin 440 grammaa puhdasta rasvaa ja noin 1000 grammaa hiilihydraatti ja proteiini seosta... siis joka päivä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että syötävää ruokaa on vähintäänkin kaksi kiloa. Tämän lisäksi erityisesti hiilihydraatti tarvitsee vettä imeytymiseen joka tarkoittaa huomattavan nestemäärän juomista ensin fyysisen aktiivisuuden aiheuttaman nestehukan paikkaamiseksi ja sen lisäksi vielä ruoan imeytymiseen.

Yli 8.000 kcal kulutus on mahdollista mutta sen ylläpitäminen päivästä toiseen voi olla hieman kyseenalaista. Suurin osa ammattiurheilijoistakaan ei edes kovan harjoittelukauden aikana kuluta päivittäin sellaista energiamäärää sillä sen korvaaminen on hankalaa.

Kiire!

100 päivää... 90 päivää... 80 päivää...

Lähtö lähestyy ja tavaroiden ja asioiden muistilista näyttää edelleen pitkältä. Viimeiset pakolliset paperityöt on vielä allekirjoituksia vaille valmiit ja aikataulussa.

Ahkion tekeminen alkaa kuulemma tällä viikolla ja on noin viikonpäästä katselukunnossa. Onneksi siinä on ammattimies asialla niin ei tarvitse murehtia sen perään. Jos Tyllilän ahkiolla ei Etelänapaa saavuteta niin sitten ei millään.

Huolestuttavin asia tällä hetkellä on monojen sisäänajo jota ei vieläkään ole saatu aloitettua. Toivottavasti saan senkin asian piakkoin hoitoon niin on reissussa sitten hieman ehjemmät jalat. Tosin siihenkin on onneksi pari kikkaa kainalossa joten en kovin huolestunut ole sen suhteen vaikka se mielessä silloin tällöin käykin.

Tärkeimpinä asioina on tällä hetkellä kaikkien pikkuasioiden saaminen järjestykseen sillä isot asiat on jo jotakuinkin hoidettu.

Ensimmäiset unet reissusta on jo nähty ja todennäköisesti niitä on tiedossa lisää kun lähtö lähestyy. Ensimmäisessä unessa olin pakannut ahkion täyteen kaikkea turhaa tavaraa ja olin jättänyt tärkeimmät kuten sukset kotiin... sellaista se stressaaminen on.

Näillä mennään ja näistä jatketaan...

Askeesista nirvanaan

Jos pitäisi sanoa mikä vaeltamisessa ja telttaelämässä kiinnostaa niin varmaankin se on se pieni askeesi joka reppuelämästä tekee juuri niin kiinnostavan kuin se on. Jossain päin maailmaa uskotaan kovalla työllä ja askeesilla saavutettavan valaistumisen mutta siihen ei taida tämän länsimaalaisen valkoisen miehen saavutukset vielä riittää.

Mutta kuitenkin... askeesin avulla voi myös saavuttaa paikkoja joihin ei nojatuolilla tai farmari-volvolla pääse.

Asioiden saavuttaminen kärsimyksen ja askeesin kautta tuntuu puhdistavalta ja tavoittelemisen arvoiselta vaikka ei senkään jälkeen voi sanoa tietävänsä miltä kipu tai maailma tuntuvat. Tarinat reissujen rasituksista kertaantuvat kotisohvalla ja tarinoissa joita kerrotaan saunassa tai luokkakokouksissa. Maailmassa on ihmisiä jotka elävät lähes koko elämänsä kivussa ja kärsimyksessä eikä kukaan kerro ylistäen heidän tarinoitaan vaikka jokainen valloittajan kokema hiertymä ja lihassärky on otsikoissa saavutusten kirjaamisen jälkeen.

Mutta kuitenkin... pienen kärsimyksen ja askeesin kautta saavuttaminen on minun juttuni. Ei sillä varmastikaan pääse valaistumisen Hall of Fame:iin mutta omassa sydämessä sillä on paikka johon se kuuluu. Minulta nirvanan saavuttaminen lienee luisunut jo tavoittamattomiin kaikkine mukavuuksineni mutta se ei teen sen tavoittelusta yhtään sen vähäpätöisempää. Ihmisellä täytyy olla unelmia...


Nirvana = The ability to consciously pause an activity or activities of the mind.
Valaistuminen (enlightenment) = A blessed state in which the individual transcends desire and suffering and attains Nirvana